Euroopan markkinoiden paradoksi: Miksi kallis maakaasu määrittää edelleen sähkön hinnat

Viime vuosina Euroopassa on käynnistynyt energiamullistus. Halvoista uusiutuvista lähteistä – auringosta ja tuulesta – tuotetun sähkön osuus saavuttaa historiallisia huippuja. Silti kuluttajat kohtaavat edelleen korkeita sähkölaskuja, jotka heijastavat tiiviisti maakaasun hintakehitystä maailmanlaajuisissa pörsseissä. Miten on mahdollista, että halpa vihreä energia ei ole alentanut laskuja kaikille? Vastaus on markkinoiden hinnoittelumekanismissa nimeltä Merit Order (tuotantolähteiden järjestäminen rajakustannusten mukaan).

Miten Merit Order toimii?

Euroopan sähkön tukkumarkkinat toimivat yhtenäisen hinnoittelun periaatteella tiettynä tuntina (niin sanottu pay-as-cleared-malli). Kaikki käytettävissä olevat voimalaitokset tarjoavat sähköään pörssiin omilla tuotantokustannuksillaan. Tukkumarkkinat järjestävät nämä tarjoukset halvimmasta ja käyttökustannuksiltaan (rajakustannuksiltaan) alhaisimmasta kalleimpaan.

Tyypillinen järjestys on seuraava:

1. Uusiutuvat lähteet (aurinko, tuuli, vesi): Käyttökustannukset ovat lähes nolla (polttoaine on ilmaista).
2. Ydinvoimalat: Alhaiset polttoainekustannukset ja vakaa peruskuormatuotanto.
3. Hiilivoimalat: Korkeammat kustannukset polttoaineen ja hiilidioksidioikeuksien (EUA) hintojen vuoksi.
4. Kaasuvoimalat: Korkeat käyttökustannukset maakaasun ja hiilidioksidioikeuksien hintojen vuoksi.

Markkinat hyväksyvät tarjouksia halvimmista lähteistä alkaen, kunnes verkon kokonaiskysyntä kyseiselle tunnille on täytetty. Avainsääntö on kuitenkin tämä: Kaikkien hyväksyttyjen laitteiden markkinahinnan määrittää kallein voimalaitos, jota tarvittiin kysynnän tyydyttämiseen. Tätä viimeistä käynnistettyä voimalaa kutsutaan rajavoimalaitokseksi.

Miksi siis maksamme kaasun hintaa?

Aurinkoisina ja tuulisina päivinä, jolloin sähkön kysyntä on vähäistä, uusiutuvat energialähteet ja ydinvoima voivat kattaa koko kuorman. Näinä tunteina sähkön tukkuhinnat pörssissä romahtavat nollaan tai putoavat jopa negatiivisiksi.

Mutta kun ilta alkaa, aurinko laskee, tuuli tyyntyy ja ihmiset palaavat kotiin (iltahuippu), verkon kysyntä nousee jyrkästi. Halvat lähteet eivät enää riitä. Verkonhaltijan on käynnistettävä hiili- ja lopulta **kaasuvoimalaitokset**, jotka voivat käynnistyä erittäin nopeasti toimittaakseen puuttuvat megawatit.

Sillä hetkellä kaasuvoimalasta tulee rajayksikkö. Koska kaasu ja hiilidioksidioikeudet ovat kalliita, kaasuvoimala voi tarjota sähköään esimerkiksi hintaan 150 €/MWh. Merit Order -säännön mukaan tämä hinta 150 €/MWh maksetaan **kaikille** aktiivisille tuottajille – myös niille, jotka tuottavat sähköä halvalla ydinvoimasta tai auringosta.

Tie halvempaan sähköön: Varastointi ja kysyntäjousto

Merit Order -järjestelmä suunniteltiin kannustamaan halvimpien tuotantolähteiden rakentamista (koska ne saavat suurimman voittomarginaalin, kun hinnat määräytyvät kalliin kaasun mukaan). Vapautuaksemme riippuvuudestamme kalliista kaasusta meidän on kuitenkin ratkaistava energian varastointi.

Jos rakennamme riittävästi akkuvarastoja ja pumppuvoimaloita, voimme säästää keskipäivän ylimääräisen halvan sähkön iltahuippua varten. Tässä skenaariossa meidän ei tarvitse käynnistää kaasuvoimalaa illalla, vaan puramme akkuja. Hinnan määräävä rajayksikkö on silloin halvempi akku tai tuulipuisto, ja markkinahinnat laskevat merkittävästi.

Haluatko seurata reaaliajassa, mitkä lähteet (ydinvoima, hiili, kaasu, uusiutuvat) kattavat tällä hetkellä kysynnän ja miten spot-hinnat kehittyvät? Avaa interaktiivinen sovelluksemme EnergyDataDesk App.